RAITTIUS



23.11.2020


Siitä on kulunut hieman yli seitsemän vuotta, kun raitistuin (2013 kesällä).



07.11.2020


Minulle ei ole mitään raittiutta. Minä löysin vain pelon.


Olen nähnyt oikeasti raittiita ihmisiä, joiden henkinen polku raittius on. Ja myös ihmisiä, joille raittius on elintärkeää.


Mutta minusta tuli tuo pelko, jota luulin raittiudeksi.


Minun henkinen polkuni on Ihmeiden Oppikurssi ja se ei sano mitään siitä, pitäisikö ihmisen olla raitis tai jotakin muuta, kun opiskelee ja elää Kurssin opetuksia omassa elämässään, "luokkahuoneessaan".


Raittiudessa ei ollut kyse Ihmeiden Oppikurssista. Ja toisaalta, Ihmeiden Oppikurssissa ei ole sanaakaan raittiudesta.


Ja tykkään monille sanoa, että jos raittius olisi auttanut minua, puhuisinko nyt näistä asioista? Mielestäni en. Joten niitä, joita raittius on auttanut, minulla ei ole heille mitään sanottavaa tai annettavaa. Jos raittius olisi auttanut minua, minun ei olisi tarvinnut etsiä Ihmeiden Oppikurssia elämääni. Tai että Kurssi olisi löytänyt tiensä elämääni.



25.10.2020


Tai mistäpä minä mitään tiedän, ehkä raitistumiseni on kuin onkin paras juttu mikä on tapahtunut elämässäni, vaikka en ole ajatellut tai tuntenut niin pitkään aikaan.


Ehkä minä ajattelen ja tunnen näin, koska minulla on ollut vaikeaa. En ole kokenut kiitollisuutta, rauhaa...


Olen ollut vihainen. Pelokas. Vaikka ja mitä.



24.10.2020


Painotan ennen omia kokemuksiani, että ajattelen, että joillekin ihmisille raittius on varmasti elämän tärkein asia, enkä halua viedä sitä keneltäkään pois. En ole täällä vapauttamassa ihmisiä MISTÄÄN, mihin he uskovat. Jos ihmisellä on ongelmia, kehotan aina hakemaan apua (lääkäreiltä, psykologeilta, psykiatreilta...).


Minut saatiin uskomaan ja painotan, että kun olin elämäni heikoimmassa kohdassa, itse uskoin, että minun elämässäni tärkein asia on raittius. Se on tärkeämpää kuin raha, terveys...


Ja uskoin tämän. Nykyisin en sano itseäni raittiiksi ihmiseksi. Ajattelen että kaikilla muilla ihmisillä oli ongelma minun kanssani. Minulla ei ollut mitään ongelmaa. Monesti minusta tuntuu, että minua on huijattu ja minulle on saatu enemmän ongelmia tämän "raittiuden" myötä.


Minusta tuntuu, että olen kuulunut kulttiin, koska tästä kertominen on niin vaikeaa. En hae ymmärrystä tai sääliä, enkä syytä heitä, jotka minut saivat uskomaan vaikka ja mitä. Kerron tästä myös siksi, että monesti ihmiset haluavat kuulla tästä. Ja koska siitä aikaisemmin kerroin. Ihmiset ympärilläni vieläkin ajattelevat, että minulla oli ongelmia, enkä voi tehdä sille mitään.


Että raittius toisi minulle paremman elämän... Kaikki mitä minulle kerrottiin, todistin sen omassa elämässäni vääräksi.


Minusta tuli kuin papukaija tai robotti, joka toisteli sitä, mitä oli kuullut raittiudesta sanottavan. Ja aloin yhdistelemään erilaisia kokemuksiani mielessäni, jotta tuo uskomus vahvistuisi. Ja halusin kertoa siitä kaikille ja auttaa jotakin. Joka kerta, kun kerroin siitä tai mietin sitä, ajatukset raittiudesta ja sen tärkeydestä vahvistuivat minussa.


Mutta joidenkin mystisten kokemusten kautta ymmärsin, että minusta on tullut "papukaija/robotti", enkä auta tästä kertomalla itseäni enkä ketään muuta.


En ole enää raittiuden tai sen vastakohdan "puolestapuhuja".


Jokainen joka keksi, näki minussa tai kehitti minulle ongelmia, jätti minut lopulta yksin. Joten minä en mitään apua tarvinnut. Ainoastaan nähtävästi sen, että minut jätetään yksin. Mutta mitä sitten? Elämä on ja niin edespäin...