Vihaiset ja Yksinäiset



Voi voi. Vihaiset ja yksinäiset. Minne olette eksyneet? Jos tulette hänen luokseen, joka ei tiedä vihaa ja yksinäisyyttä, ei se teitä auta.


Hän katsoi kerran ja useasti. Loputtomiin vihaansa. Puutettansa. Ja yksinäisyyttään. Mutta toisilla silmillä. Toisella katsella.


Aina on joku toinen jota syyttää. Joku toinen ottaa päähän. Kunhan asiat olisivat toisin. Kunhan asiat joskus aikaisemmin olisivat olleet toisin. Kunhan vain ihmiset käyttäytyisivät toisin. Tekisivät toisin asioita. Jättäisivät joitakin asioita tekemättä...


Kyllähän tämänkin voi tietää, niin kuin tiesi hän, joka ei enää tiennyt vihaa, puutetta ja yksinäisyyttä. Mutta ihmiset haluavat mitä ikinä haluavatkaan. He haluavat oppia ja tehdä mitä ikinä haluavatkaan.


Jos oikeasti haluaisit vihasta, puutteesta ja yksinäisyydestä pois, se olisi iso juttu. Lähteä kohti sitä, mistä jotkut vain puhuvat. Kertovat. Ei voi olla edes varma, onko oikeasti ihmistä, joka ei koskaan suuttuisi? Olisi enää vihainen, katkera, pelokas, hyökkäävä...


Toisilla silmillä. Toisilla katseella. Tämäkin tilanne näyttää eriltä.